Mitä tanssiterapia on?

Tanssi- ja liiketerapia on monitieteinen ala, jossa tanssi luovana ilmaisu- ja taidemuotona yhdistyy psykologian tieteeseen. Tavoitteena on hyvinvoinnin tukeminen hahmottamalla ihmisen eletyn kehon kokonaisuutta monikerroksisesti ja kokonaisvaltaisesti. "Eletty keho" on fenomenologiasta tuleva käsite, jolla tarkoitetaan elävää, kokevaa kehoa, joka on ihmisen subjektiivisen kokemuksen keskus.

Tanssi- ja liiketerapia on kuntoutus- ja hoitomuoto, joka kuuluu luoviin taideterapioihin. Siinä kehotietoisuuden, tanssin ja liikkeen eri osa-alueet yhdessä luovan prosessin kanssa mahdollistavat sensorimotorisen, emotionaalisen ja kognitiivisen kokemisen tasojen integraation ja toimivat terapeutin ja asiakkaan vuorovaikutuksessa yksilöllisesti asetettujen hoitotavoitteiden saavuttamiseksi. Sitä voidaan soveltaa kaikille ikäryhmille.

* Tanssi- ja liiketerapian (TLT) kautta mahdollistuu eri kokemisen tasojen välinen integraatio.
* TLT:aa voidaan käyttää sekä kokonaishoidon osana muiden hoitomuotojen rinnalla että pääasiallisena hoitomuotona.
* TLT:lla ennaltaehkäistään ja hoidetaan fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia oireita ja sairauksia.
* TLT:aan sisältyy myös psykoedukatiivinen ote, jossa asiakas saa tietoa ihmisen kehollisuuden monimuotoisuudesta.
* TLT:n menetelmiä voidaan käyttää kasvatustyön tukena
* TLT voi olla joko yksilö- tai ryhmäterapiaa, se soveltuu kaikille ikäryhmille ja sitä toteuttaa koulutettu tanssiterapeutti.

PERUSPERIAATTEET

Stanton-Jones (1992) on hahmottanut seuraavat viisi tanssiterapian perusperiaatetta.

1.
Keho ja mieli ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tanssiterapian pioneerin Marian Chacen näkemys oli, että ihmisessä tapahtuu muutosta, kun ihminen on valmis sallimaan itselleen kokemuksen oman kehonsa toiminnasta ja liikkeestä.

2.
Keho ja liike heijastavat ihmisen persoonallisuutta. Kehona ihminen todellistuu maailmassa. Ollessaan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa keho on liikkeessä. Ihmisen kokemukset näkyvät liikerepertuaarissa ja kehonkuvassa. Kehonkuva on yksilön psykologinen kokemus kehosta. Kehonkuva heijastelee yksilön perusihmissuhteita ja on osa yksilön identiteettiä.

3.
Tanssiterapeutin ja asiakkaan välinen vuorovaikutussuhde on keskeinen vaikuttava tekijä terapiassa. Luottamuksellinen terapiasuhde on terapian edellytys. Tanssiterapeutti välittää havain-tojaan asiakkaalle sekä sanallisen kommunikaation että liikkeen kautta. Tanssiterapiassa psykologinen oppiminen tapahtuu liikeprosessin ja sen analysoinnin kautta terapeuttisen suhteen luomassa kehyksessä.

4.
Liike voi kuvastaa alitajunnan ilmiöitä samalla tavoin kuin unet, kuvat, sanallinen ilmaisu ja vapaa assosiaatio. Tanssiterapeuttisen prosessin aikana alitajunnan sisällöt ilmenevät liikesymboleina, jolloin niitä voidaan käsitellä myös tietoisen mielen avulla.

5.
Improvisaatio on keskeinen tanssiterapian työmenetelmä. Se on luonteeltaan terapeuttista, koska se antaa yksilölle mahdollisuuden kokeilla uusia, erilaisia liikkumistapoja, joiden kautta syntyy uudenlainen kokemus omasta olemassaolosta.


AIVOT, KEHO, LIIKE ja VUOROVAIKUTUS

Ihmisen tietoisuus on erittäin kehollista, mieltä ei ole ilman kehoa. Ihminen toimii aivot-keho-mieli-ympäristö-kokonaisuudessa järjestelmänä. (Schore, 2007; Hari, 2007.)

Affektiiviset prosessit ("tunteentapaiset" prosessit) sijaitsevat minuuden ytimessä, ja koska nämä kehoon pohjautuvat ilmiöt ovat luonteeltaan olennaisesti psykobiologisia, ovat viimeaikaiset mallit ihmisen kehityksestä varhaislapsuudesta läpi koko elämän siirtymässä kohti aivot-mieli-keho-käsitteistöä. (Schore, 2007.)

Ilman kehotietoisuutta ei muodostu kykyä erottaa itseä muista, eikä kykyä ymmärtää muiden ihmisten toimintoja ja ajatuksia: mielen teoria (Sandström, 2008).

Oikea aivopuolisko käsittelee informaatiota, joka tuottaa meille kokemuksen emotionaalisesta itseydestä.
Oikea aivopuolisko
- on vallitseva sanattoman , non-verbaalin viestinnän ilmiöissä
- on keskeinen kehoitseydessä, aidossa itseydessä
- sekä ottaa vastaan että tuottaa ilmaisua, joka liittyy vuorovaikutuksellisiin, ihmisten välisiin tiedostamattomiin tiloihin
- on keskeinen kiintymyksessä ja vuorovaikutuksellisuudessa, ihmisten välisessä subjektiivisessa kokemisessa
- on keskeisesti osallisena emotionaalisissa prosesseissa, kehollisessa viestinnässä, empatiassa, alitajuisten, itseen liittyvien käsitysten prosessoinnissa, uhkan tunnistamisessa, kehollisessa stressin hallinnassa sekä eloonjäämisessä. (Schore, 2007.)

Toisen ihmisen liikettä katsoessa oma liikejärjestelmä aktivoituu. Aktivaation voimakkuus riippuu henkilön omista motorisista kyvyistä ja viitekehyksestä. Kehollinen havaitseminen ja sen harjaannuttaminen on kehityksellisesti elintärkeää. (Hari, 2007.)

Peilautumisjärjestelmien olemassaolo korostaa motoriikan tärkeyttä ihmisen korkeammissa henkisissä toiminnoissa (Hari, 2007).

Lähteet:
Schore, A. 2007. The science of the art of therapeutic care. Luento Helsingissä 28.9.2007.

Hari, R. 2007. Sosiaalisen vuorovaikutuksen aivoperusta. Luento Tieteen päivillä 12.1.2007.

Sandström, M. 2005. Minäkuvan merkitys normaalille kehitykselle. Luento seminaarissa Kehotietoisuuden kehittyminen ja sen merkitys 8.4.2005 HUS.